Carl Ludvig Engelin koti
Carl Ludvig Engel oli avioitunut Tallinnan kaudellaan Luneburgista kotoisin olevan Charlotte Sofie Barthin kanssa (1782-1831). Jätettyään kaupunginarkkitehdin viran Tallinnassa , Engel siirtyi Pietarin kautta Suomeen, ensin Turkuun ja sitten Helsinkiin v. 1816. Tässä vaiheessa perheessä oli vain tytär Emilie Charlotte (1812-1840) Carl Eduardin kuoltua Pietarissa olon aikana. Myöhemmin syntyivät Carl Aleksander (1817-1843) , Ludvig Albert (1820-1897) ja Johan Wilhelm (1821-1849).
Engel asui aluksi Pohjoisrannassa ja vuodesta 1822 lähtien Kasarmitorin laidalla. Vuonna 1825 hän osti Bulevardi 18:sta oman puutarhapalstan. Seuraavana vuonna tontille rakennettiin pieni huvimaja. Vuonna 1828 Engel osti puutarhapalstan viereisen tontin Bulevardi 20 ja rakensi sille oman talonsa, jonne hän muutti perheineen saman vuoden loppupuolella.
Engelin talo oli yksikerroksinen, aumakattoinen, Helsingin uuden v. 1825 rakennusjärjestyksen mukainen. Talo oli väriltään todennäköisesti keltainen kuten useimmat sen ajan säätyläistalot. Talo oli varsin tilava, siinä oli keittiö, kaksi eteistä ja kymmenen huonetta ja yhdeksän kaakelii-uunia. Talo oli sisustukseltaan yksinkertaisen tyylikäs, useimmat huoneista oli tapetoitu. Kodissa oli paljon mahonkisia biedermeier-huonekaluja.
Talotontilla sijaitsivat taloa vastapäätä ulko-ja talousrakennukset, vaunuliiteri, halkoliiteri, talli ja käymälä sekä pari piian kamaria. Tontin itäisella reunalla oli hyötypuutarha, jonka merkitys oli tärkeä, sillä 1800-luvulla elettiin peruselintarvikkeiden suhteen omavaraistaloudessa. Myös Engel oli ajatellut, että puutarha ”hyödyttäisi keittiötä ja ruokapöytää!” Mutta koska Engelin tontti oli suuri, oli sinne istutettu myös monenlaisia puita, pensaita ja kukkia. Hiekkakäytävien varrella kasvoivat salkoruusut. Kasvihuoneeksi myöhemmin muutetussa huvimajassa kukkivat erilaiset pelargoniat, oleanterit, alppiruusut, neilikat, hortensiat, sinimarjat ja enkelipasuunat. Engelin puutarha oli ensimmäisiä Helsingissä ja kaupunkilaiset kävivätkin sitä ihastelemssa aidan takaa.
Perhe oli Engelille tärkeä. Hän kirjoittaa aika ajoin ystävälleen lapsistaan ja näiden tekemisistä.Puutarhan hoito oli hänen tärkein harrastuksensaja ilonaiheensa varsinkin vaimon kuoleman jälkeen.
Engelin koti G18- juhlasalissa
Näyttelyssä esillä oleva Engelin koti on rakennettu ja sisustetettu sellaiseksi kuin sen asiakirjojen perusteella tiedetetään olleen. Lähteinä on Palovakuutus vuodelta 1934, perunkirja vuodelta 1940 sekä Yleisen huutokauppakamarin pöytäkirja vuodelta 1840.
Sisustuksen ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Heinolan museon johtaja Kari-Paavo Kokki ja antiikkikauppiaat Arthur Aminoff ja Bernt Morelius. Huonekalut ovat lainassa heidän kokoelmistaan. Engelin kuoleman jälkeen hänen kotinsa irtaimisto myytiin huutokaupalla. Kaupunginmuseon kokoelmissa on ainoastaan yksi ainoa nappi, jonka varmasti tiedetään kuuluneen Engelille.
